Kristityt ja Israel
Kahden sisaruskonnon - juutalaisuuden ja kristinuskon - välit eivät ole suinkaan olleet ongelmattomat vuosisatojen kuluessa. Antisemitismin juuret ovat syvällä, ja ne ovat rönsyilleet laajalle aikojen saatossa. Kristilliset kirkot ovat olleet osallisina mitä erilaisimmissa juutalaisvainoissa eri aikoina. Perusongelmana on ollut se, että kristityt ovat unohtaneet saaneensa alkunsa juutalaisuuden piiristä. Ajanlaskumme alussa Jeesuksen seuraajien joukko oli juutalaisuuden sisällä vaikuttanut herätysliike. Koko Messias-uskossamme on kysymys vahvasta vakaumuksesta, jonka mukaan Vanhan testamentin (hepr. TANACH, Tora, Neviim uChtuvim - Laki, profeetat ja kirjoitukset) ennustukset ja lupaukset viittasivat tulevaan aikaan. Uuden testamentin kuvaama todellisuus on käytännössä suoraa jatkoa VT:lle ja sisältää suurelta osaltaan VT:n profetioiden täyttymyksen. Aivan erityisesti Messiasta koskevat ennustukset ovat saaneet täyttymyksensä Jeesuksessa. Meidän kristittyinä kuuluisi olla jatkuvasti kiitollisia juutalaisuudelle sen meille tuoman pelastusilmoituksen vuoksi. Vapahtajammekin syntyi juutalaiseksi, ja kaikki Hänen opetuslapsensa ja ensimmäiset lähettiläänsä olivat juutalaisia. Ilman heidän merkittävää panostaan ei lähetystehtävää olisi lähdetty toteuttamaan, kuten se UT:n kuvauksen mukaan tapahtui. VT oli Jeesuksen ja ensimmäisten Hänen seuraajiensa pyhä kirja, jota se on edelleen myös meille.
Jakautuneisuus
Kun enemmistö juutalaisia ei hyväksynyt Jeesusta Messiaaksi, muodostui käytännössä kaksi erillistä uskontoa, juutalaisuus ja kristinusko. Juutalaisuus eriytyi omaksi uskonnokseen v. 70 jKr. tapahtuneen temppelin hävityksen jälkeen, rabbinistisen linjauksen ohjatessa sitä eteenpäin. Kristinusko sai 300-luvulla jKr. Rooman valtakunnassa virallisen uskonnon aseman, ja viimeistään tuolloin Jeesukseen Messiaana uskovien enemmistö oli ei-juutalaisia eli juutalaisten näkökulmasta 'pakanoita'. Vuosisatojen ajan kirkon piirissä on kuitenkin elänyt juutalaissyntyisiä Jeesuksen seuraajia. Heitä on kutsuttu nimikkeillä 'heprealaiskristityt' tai 'juutalaiskristityt'. Vasta 1800-luvulla erityisesti Englannissa ja USA:ssa nousi juutalaissyntyisten Jeesuksen seuraajien yhteisöjä ja järjestöjä, joita yhdistävänä piirteenä oli mm. se, että niiden jäsenet tahtoivat kutsuttavan itseään 'messiaanisiksi juutalaisiksi'. Tämä nimike tuo esiin näiden Jeesuksen seuraajien juutalaisen taustan, joka muodostaa tärkeän osan heidän identiteetistään myös nimenomaan Jeesuksen seuraajina. He katsovat löytäneensä juutalaisuutensa aidoimmillaan juuri Jeesuksessa.
Israel kansan ja maan nimenä
Nimi Israel annettiin alunperin Jaakobille, joka paini Jumalan (lähettilään) kanssa Jabbok-joella (1 Moos. 32: 29). Nimen merkitys on 'Jumala kamppailee' tai 'Jumala hallitsee'. Vähitellen nimi 'Israel' ja 'israelilaiset' tuli merkitsemään Jaakobista polveutuneiden 12 sukukunnan jälkeläisiä. Kuningasten ajan lopulla pohjoisvaltakuntaa Luvatussa maassa kutsuttiin nimellä Israel. Tämä nimi tuli uudestaan käyttöön valtion nimenä vasta nyky-Israelin itsenäistyessä vuonna 1948. Vaikka juutalaisten kansallisaatteen sionismin pääuoma ei koostunut uskonnollisista juutalaisista, oli varsin selvää, että uudelle valtiolle annettaisiin nimi Israel. Tähän vaikutti VT:n historia.
Israel hengellisessä mielessä
Israel-nimeä käytetään Uudessa testamentissa myös niistä ei-juutalaisista, jotka uskovat Jumalan lupauksiin ja erityisesti syntien anteeksiantamukseen Jumalan täydellisen sovitustyön avulla Jeesuksen kautta. He ovat 'Abrahamin lapsia' ja 'Jumalan Israel' Jumalan lupauksiin uskoessaan (esim. Room. 9: 24-26, Gal. 6: 16 ja 1 Piet. 2: 9-10). Kristillisen lähetystyön yhtenä osana on nähtävä evankeliumin julistaminen juutalaisille myös omana aikanamme, kuten kristinuskon alkuvaiheissa tapahtui. Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut. Jumalan tahto on luoda yksi uusi kansa. Se on mahdollista aina uudestaan vain armosta, Jeesuksen sovitustyön perusteella. Tuo seurakunta on sellainen vapautettujen joukko, jotka kiittävät Luojaansa ja Lunastajaansa yhdessä. Tästä puhuvat vahvasti Ef. 2. ja 4. luku. Kun messiaaniset juutalaiset toimivat nyky-Israelissa todistaen rohkeasti uskostaan, on kyse alkutilanteeseen palaamisesta tai 'ympyrän sulkeutumisesta'. Nythän he jälleen toimivat vähemmistönä kansansa keskellä kuten uskomme alkuvaiheissa.
Asiallinen suhtautuminen juutalaisiin
Kristityillä on paljon syytä kiitollisuuteen juutalaisia kohtaan. Heidän kanssaan Jumala on solminut liitot, joista Raamatussa kerrotaan. Heidän kauttaan olemme saaneet pyhät kirjoituksemme. Myös Messiaamme on heistä lähtöisin. Heidän uskonnollisessa ja kansallisessa perinteessään on paljon kunnioitettavaa. Mm. tämä kaikki on pidettävä mielessä silloin kun olemme tekemisissä juutalaisten kanssa. Vallitkoon ja vahvistukoon tässä vuorovaikutuksessa toinen toistaan kunnioittava ilmapiiri, jotta voisimme rakentaa hyvää yhteistä tulevaisuutta!