Historian Jumalalla on kokonaisuus hallussaan
Vuosi 2010 on jo hyvin alullaan. Kun tarkastelee alkuvuoden pyhäpäivien evankeliumitekstejä, näkee suoraan, kuinka tiiviisti Messias-uskomme nivoutuu taustalla olevaan VT:n maailmaan ja juutalaisuuteen.
Uudenvuoden päivä on omistettu Jeesus-nimelle. Nimipäiväkalenterissa ei ole kenenkään muun nimeä sille päivälle. Kyseessä on 8. päivä Jeesuksen syntymästä eli Hänen ympärileikkaamisensa päivä. Merkkinä kuulumisesta juutalaiseen kansaan ja uskollisena sille liitolle, jonka Jumala teki Abrahamin kanssa, Jeesukselle toimitettiin ympärileikkaus (1 Moos. 17:10-14). Tästä kertoo lyhyesti Luuk. 2:21. Heti perään siellä mainitaan (Luuk. 2:22), että lapsi vietiin Herran eteen temppeliin erikseen. Se tapahtui äidin "puhdistautumiskauden" (3 Moos. 12:1-4) jälkeen. Tuo kausi kesti pojan osalta 33 päivää ja tytön synnyttyä 66 päivää. Jeesuksen temppeliin tuomisessa oli kyse esikoispojan lunastamisesta vapaaksi temppelipalveluksesta tiettyjen uhrien avulla. Uhreista puhutaan mm. kohdassa 2 Moos. 13:1, 2, 13.
Uudenvuoden jälkeen, 2. sunnuntaina joulusta, on aiheena "Herran huoneessa", ja 1. vuosikerran evankeliumiteksti (Luuk. 2:41-52) kertoo Jeesuksesta 12-vuotiaana temppelissä. Sehän ajoittuu oikeastaan Jeesuksen bar mitsva -aikaan, jolloin nuori poika (nykyisin usein myös tyttö bat mitsva -aikaansa) syventyy omaa syntymäpäiväänsä lähinnä olevan sapatin Toora-katkelmaan, parashat hashavua'an, rabbinsa ohjauksessa. Jeesuksesta todetaan tässä yhteydessä: "Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia." (Luuk. 2:46-47)
Jos ajattelemme edelleen vuoden kiertoa, on myöhemmin edessämme pääsiäinen, jonka taustalla on juutalaisten pesach-juhla tai vielä myöhemmin keväällä helluntai, juutalaisten shavuot-/viikkojuhla. Jos jatkaisimme listaa, huomaisimme saman ilmiön toistuvan uudelleen: Juutalaiselta pohjalta on noussut uudempia, kristillisiä/messiaanisia juhlia. Näin ollen voimme sanoa olevamme kiitollisuudenvelassa ennen omaa perinnettämme alkaneelle juutalaiselle historialle.
Koko uskomme kannalta ehkä tärkein asia, syntien sovituksen sanoma, on vahvasti esillä jo Vanhassa testamentissa, ja myös siinä suhteessa Jumalan ohjaamassa pelastushistoriassa tapahtui paljon asioita, jotka viittasivat tulevaan suureen lunastukseen. Koko temppelilaitoksen moninainen uhrielämä - erityisesti syntiuhrikäytäntö - viittasi tähän. Omalta kannaltamme keskeisen sanoman tiivistää lopulta Hepr. 10:10: "Meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa."
Olkoon alkanut uusi vuotemme tärkeältä osaltaan pelastushistorian konkretisoitumista omassa ja kanssakulkijoittemme elämässä. Sisimmästämme nousee silloin luonnostaan kiitos Jumalalle, kiitos Hänen sanomattomasta laupeudestaan.