Saako Israelia tukeva ääntään kuuluviin Suomessa?
Kuluneen kevään aikana tiedotusvälineissämme on keskusteltu jonkin verran Israel-järjestöjen toiminnan laadusta. Siihen on väitetty liittyvän vihan lietsontaa palestiinalaisia kohtaan.
Yritimme (allekirjoittanut ja Karmel-yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Kiviluoto) saada 3.4. Helsingin Sanomissa julkaistun jutun (Kristiina Markkanen, Vihaa kirkossa?, HS 3.4.2010) vastineeksi mielipidesivulle ystävyystoimintamme todellista, rauhanomaista luonnetta valottavan kirjoituksen.
Aluksi emme onnistuneet esittämään asiaamme riittävän suppeasti, ja siksi vastinettamme ei julkaistu. Kun Israelin-matkamme ja muiden kiireittemme jälkeen saimme kirjoitustamme lyhennetyksi, näytti se tältä:
Vihaa kirkossa - vai mediassa?
On esitetty väitteitä Israel-ystävyysjärjestöjen parissa lietsottavasta palestiinalaisvihasta (mm. Kristiina Markkanen HS 3.4.-10). Tämä ei nykyisessä asenneilmastossa mairittele ko. järjestöjä. Kannanotot ovat ongelmallisia. Niistä puuttuu näkökulma ystävyystoiminnan hengelliseen luonteeseen. Suomen Karmel-yhdistys on tarkoitusperiltään hengellinen yhdistys. Olemme Kirkkopalvelujen jäsenjärjestönä Suomen ev.-lut. kirkon järjestö.
Yhdistyksessä otetaan todesta Raamatun ilmoitus siltäkin osin, mitä siellä sanotaan Israelin keskeisestä asemasta Jumalan suunnitelmassa maailman pelastamiseksi. Nyky-Israelin olemassaolo nähdään yhtenä ihmeenä, jossa monet VT:n profetiat toteutuivat. Karmel-yhdistyksen tehtävä ei ole politikoida, vaikka meitä siihen provosoidaankin. Jos yhdistyksen jäsenistöstä joku "lietsoo vihaa", sillä perusteella ei saa leimata koko järjestöä. Tuollaiset irtiotot eivät ole virallisia kannanottoja, joita antavat vain yhdistyksen hallitus tai toiminnanjohtaja yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa. Mitkään vihan ilmaukset ketään vastaan eivät ole hyväksyttäviä.
Väitteet Israel-Palestiina -konfliktin syistä ja nykytilanteesta perustuvat usein pinnalliseen historiankäsitykseen. Katsottaessa vain israelilaisten ja palestiinalaisten välistä kostonkierrettä hämärtyy se pitkä ja raskas historia, joka on ollut juutalaisten osana ympäri maailman kautta aikojen. Juutalaiset olisivat olleet onnellisia saadessaan elää lopulta rauhassa omalla alueellaan YK:n tekemän aluejaon mukaan vuodesta 1948 lähtien. Sotia Israelin itsenäisyyden aikana ei olisi tarvittu, jos arabit olisivat juutalaisten tavoin hyväksyneet aluejaon. Nyt ollaan tilanteessa, jossa perinteinen antisemitismi pukeutuu "hyväksyttävään" antisionismiin ja -israelilaisuuteen.
Yleinen mielipide on Israel-vastainen. Israel mielletään muita sortavaksi valtioksi. Unohdetaan, että juuri Israel on demokratia, jossa ilmaisun- ja yksilönvapaus ovat korkeasti suojeltuja arvoja. Vallanpitäjät vaihtuvat vaalien tuloksena, ja uusia avauksia tehdään arabien suuntaan. Kahden naapurivaltion kanssa on jo solmittu rauha, ja - sikäli kuin asia Israelista riippuu -, se syntyy myös palestiinalaisten kanssa. Israelia vastassa on hyvin epädemokraattinen arabimaailma eri järjestöineen, joiden tavoitteena on Israelin hävittäminen kartalta.
Juha-Pekka Rissanen, Pastori, Suomen Karmel-yhdistyksen tmj.
Heikki Kiviluoto, Rovasti, Suomen Karmel-yhdistyksen hallituksen pj.
Edellä oleva teksti ei kuitenkaan viimeisimmän toimituksesta saamani vastauksen mukaan ole sopiva julkaistavaksi seuraavin perustein (suora lainaus toimituksesta tänään, 10.5., saamastani sähköpostiviestistä): "...Nyt on kuitenkin kulunut jo yli kuukausi Kristiina Markkasen kirjoituksen julkaisusta (3.4.). Viivästys on erittäin huomattava ja herättää kysymyksen, miksi ette ole olleet aikaisemmin liikkeellä. En näkisi tämän julkaisua enää mielekkäänä, kun ette tietojemme mukaan ole tarjonneet lyhennystä aikaisemmin." Eikö tämä ole jo varsin kummallista, suorastaan syrjivää käytöstä? Mielestäni Karmel-yhdistyksellä on täysi oikeus lyhyen vastineensa julkaisemiseen HS:ssa, vaikka se tuleekin hieman viiveellä. Eletäänhän tässä vielä samaa kevättä, ja itse asia on joka tapauksessa ns. ikuisuuskysymys. Tulee mieleen, että äänemme - vähäisinkin sellainen - pyritään vaimentamaan yksipuolisen tiedotuksen toimesta!
Israelin rinnalla kulkeminen ja sen tukeminen on vaativa tehtävä, ja siinä tarvitaan kestävyyttä sekä vahvaa visiota asiamme oikeellisuudesta. Kyse ei ole sinisilmäisestä "kaiken pyhittämisestä" vaan yksinkertaisesti totuuden kaivamisesta esiin kaiken harhaan johtavan informaation alta.