Hanukka-juhlan sanoma
Kahden uskonnon kaksi eri syistä vietettävää juhlaa ajoittuu lähekkäin. Juutalaisille erityisesti kansallisessa mielessä tärkeä hanukka-juhla ajoittuu vuoden pimeimpään ajankohtaan kuten kristittyjen joulukin. Ulkoisesti juhlimistavoissa on yhtäläisyyksiä, esim. kynttilöiden polttaminen ja lahjojen jakaminen. Jälkimmäinen on yleistynyt hanukan juhlinnassa ilmeisesti joulun vaikutuksesta.
Hanukka-juhla sai alkunsa siitä, kun Antiokhos IV:n v. 165 eKr. saastuttama Jerusalemin temppeli vihittiin uudelleen käyttöönsä. Tuolloin itsenäisyyden saavuttaneiden juutalaisten makkabealaisten (hashmonealaisten) vapaustaistelijoiden käydessä kamppailua Jerusalemissa erityisesti temppelin puhdistamisen mahdollistamiseksi tapahtui ihme: Temppelin menora-lampun öljy, jota oli jäljellä enää yhdeksi päiväksi ja jota ei voitu lisätä taistelujen tuoksinassa, riitti 8 päiväksi. Tästä johtuen 8 päivää kestävän hanukka-juhlan aikana sytytetään joka ilta yksi kynttilä lisää aikaisemmin sytytettyjen kynttilöiden jatkoksi, ja näin lopulta kaikki 9-haaraisen kynttilänjalan kynttilöistä levittävät kirkasta valoaan.
Hanukka-juhla mainitaan evankeliumeissa kohdassa Joh. 10:22: "Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa." Jatkossa kerrotaan, kuinka Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä ja väitteli muiden juutalaisten kanssa Messias-kysymyksestä. Enemmän hanukka-juhlasta kerrotaan erityisesti VT:n apokryfikirjoihin kuuluvissa Makkabealaiskirjoissa.
Temppeli oli erityisellä tavalla juutalaisen uskonnon harjoittamisen keskus. Siellä toimitettiin Jumalan määräämät uhrit, mutta lisäksi sen yhteydessä järjestettiin monenlaisia tapaamisia ja esim. perhejuhlia sekä vietettiin aikaa myös vapaamuotoisesti. Jerusalemin ensimmäinen temppeli oli rakennettu - erämaavaelluksen aikaisen ilmestysmajan esikuvan mukaan - jo kuningas Salomon aikana (1 Kun. 6-8). Toinen temppeli, ns. Serubbaabelin temppeli, rakennettiin sen jälkeen kun Persian kuningas Kyyros II oli antanut v. 538 eKr. julistuksen, jonka mukaan Baabelin juutalaiset saivat palata maahansa jälleenrakentamaan Jerusalemin temppeliä. Kolmas vaihe temppelin historiassa toteutui Herodes Suuren aikana, jolloin aikaisempi temppeli entisöitiin ja rakennettiin perusteellisesti uudelleen alkaen n. v. 20 eKr. Rakennustyöt jatkuivat Jeesuksen aikana edelleen, ja se valmistui vasta v. 64 jKr., vain n. kuusi vuotta ennen kuin roomalainen sotaväki tuhosi sen v. 70 jKr.
Erityisesti uskonnollisessa juutalaisuudessa temppelin uudelleen rakentaminen on edelleen ajankohtainen asia: Sitä toivotaan, ja sen eteen myös toimitaan erityisesti ns. "Temppelivuoren uskollisten" toimesta. Temppelin paikalla on kuitenkin muslimien Kalliomoskeija. Mitä erilaisista lopunajan kaavailuista - temppelin uudelleen rakentaminen mukaan lukien - pitäisi ajatella? Myös kristittyjen parissa löytyy niitä, jotka näkevät uuden temppelin rakentamisen tarpeelliseksi ja Raamatun ilmoituksen mukaiseksi. Vaarallista on silti ainakin alkaa tukea mitään konkreettisia seuraavan temppelin rakentamishankkeita, jo pelkästään järkisyistä, jotta edes jonkinlainen maailmanrauha säilyisi.
Uuden liiton seurakuntaa kutsutaan Uudessa testamentissa Kristuksen ruumiiksi ja Pyhän Hengen temppeliksi, Jumalan asunnoksi: 1 Kor. 3:16-17, 2 Kor. 6:16, Ef. 2:19-22. Jeesuksen Kristuksen seurakunta Herran temppelinä viittaa tulevaan kirkkauden valtakuntaan - ja lopulta taivaaseen. Uudessa Jerusalemissa ei ole temppeliä, koska temppelinä on itse Herra Jumala ja Karitsa, Ilm. 21:22.